Kun aloin odottamaan tyttöäni 2011 kesäkuussa, olin sillä hetkellä varmaan onnellisin ihminen maan päällä. Yli 6 vuoden yritys ja odotus raskaaksi tulemisesta oli vihdoin totta. Kiitos koeputkihedelmöityksen.

Neuvolassa ekaa kertaa käytyäni kuulin lasketun ajan. Se oli 27.2. Sitten tajusin, että silloinhan on karkausvuosi ja siitä hetkestä lähtien olin niin varma, että syntyy sinä päivänä. Toivoin kyllä raskausaikana ettei olisi syntynyt karkauspäivänä ja syynä oli se, etten olisi halunnut kuunnella ihmisten puujalkavitsejä miten synttärit ovat tosi harvoin. Niinhän se tyttö sitten karkauspäivänä syntyi, tietysti. Sillai kai. Mun karkauspäivän prinsessa. Nyt tällä karkauspäivän prinsessalla on 3-vuotias pikkuvelikin, Lucian päivänä syntynyt.

Eräs vanhempi nainen kerran mulle sanoi, että pidättehän sitten tytölle joka vuosi synttärit. Hän tunsi perheen jossa karkauspäivän lapselle ei oltu pidetty synttäreitä kuin karkausvuosina. Lapsesta oli kasvanut kaikinpuolin kiukkuinen ihminen. Yllättikö?  Kyllähän lapset nyt synttärijuhlat tarvitsee vuosittain, ainakin jollain tavoin. Meillä tämä synttäreiden juhliminen on ollut itsestäänselvyys.

Synttäreitä on juhlittu eri teemoin. Useimmiten prinsessa-aihe on ollut se juttu, mutta on Ryhmä hau ollut yhtenä vuotena aihe. Synttäreitä odotetaan aina kuumeisesti ja pitkän aikaa.

Tänä vuonna, kun tyttö täyttää 8 vuotta, alkaa hän osata jo vitsailla hieman, että täyttää vasta 2 vuotta. Eli ei ole ihmisten puujalkavitsit häirinneet, päinvastoin. Ollaan kyllä tykätty kun synttäripäivä on vähän erikoisempi.

Tänä vuonna kaverisynttäreiden aiheena on kauniit hiukset, kotiimme tulee kampaaja loihtimaan tytöille kauniita pikakampauksia. Tämä on myös eka vuosi, kun poikia ei haluttu kutsua.

Kirjoittaja: Heidi Hjelmman