Irti stressistä

Kun googlaa sanan ”stress”, saa 0,73 sekunnissa 1 700 000 000 osumaa. Kaikkialla maailmassa ihmiset etsivät tietoa stressistä ja miten sitä voisi vähentää. Stressiä ajatellaan ja siitä puhutaan ja sitä päivitellään. Sanotaan, että nyt elävät ihmiset on maailmanhistorian stressaantuneimpia.

Se on merkillistä, kun ottaa huomioon, että ihmiskunnalla menee nyt paremmin kuin koskaan. Olemme vauraampia kuin ikinä ja silti stressaamme rahasta. Meillä on apunamme enemmän teknologiaa kuin ikinä ja silti stressaamme työstä. Me voimme luoda yhteyksiä yli maantieteellisten rajojen helpommin ja nopeammin kuin koskaan ja silti stressaamme yksinäisyydestämme. Me olemme terveempiä ja pitkäikäisempiä kuin ikinä ja silti stressaamme terveydestämme.

Mitä se stressi sitten on?

On ensinnäkin olemassa kahdenlaista stressiä, hyvää eli eustressiä ja huonoa eli distressiä,

Eustressi on sellainen rakentavan kiihtymyksen tila, jollainen saattaa vallata esimerkiksi juuri ennen urheilu- tai taidesuoritusta tai deadlinea. Eustressille on tyypillistä, että se piiskaa kehon huippusuortukseen ja laukeaa suorituksen jälkeen. Seurauksena on euforia ja syvän onnen ja saavutuksen tunne.

Distressi taas on jatkuvan rasituksen tila, josta on meille pelkästään haittaa. Distressin aikana sympaattinen hermosto on virittynyt ja keho stressihormonien vallassa. Distressin vallassa suorituskyky on heikko, keskittyminen hankalaa, ajatukset harhailevat, mieleen nousee uhka- kuvia ja ratkaisujen löytäminen on vaikeaa, usein jopa mahdotonta. Stressaantunut ihminen on erittäin epäluova.

Pahinta kuitenkin on, että distressillä on taipumus jäädä päälle.

Asiaa ei lainkaan auta se, että elämme mobiiliteknologian ja kiirekulttuurin keskellä.

Mobiiliteknologia ei sinänsä ole paha asia. Siitä tulee kuitenkin ongelma, niin kuin niin monesta muustakin asiasta, jos se riistäytyy hallinnasta. Jatkuvassa online-tilassa oleminen on aivoille erittäin rasittavaa, sillä siitä seuraa yleensä jatkuvan tsekkaamisen pakkomielle. On tsekattava sähköpostit ja sosiaalinen media ja tekstarit koska me kärsimme KPP:sta. KPP tarkoittaa kelkasta putoamisen pelkoa (englanniksi FOMO, Fear Of Missing Out).

Koska emme halua pudota kelkasta, on meidän jatkuvasti oltava perillä, mitä tapahtuu. Meidän on jatkuvasti tsekattava. Jokainen tsekkaaminen edellyttää meneillään olevan tehtävän keskeyttämistä.

Puhutaan ns. multitaskingista. Termi tulee tietokoneiden maailmasta ja sinne se pitäisi jättääkin. Tietokoneet suoriutuvat moniajosta, eli kykenevät suorittamaan monta tehtävää samaan aikaan.

Ihminen on kuitenkin monoajaja. Hän pystyy keskittymään ainoastaan yhteen asiaan kerrallaan.

Moniajo on siis myytti.

Hellan ääressä kolmea kattilaa hämmentävä imettävä äiti, joka samalla päivittää Facebookiaan ja pitää silmällä olohuoneessa leikkiviä taaperoitaan ja yrittää olla unohtamatta, että pyykit ovat edelleen koneessa ja anoppi tulossa illalla syömään, ei siis tee kaikkea tätä yhtä aikaa vaan hyppää asiasta toiseen.

Ja uupuu.

Mutta mitä tehdä kun arki vaatimuksineen vyöryy päälle?

Asia kerrallaan, kuuluu vanha viisaus. Kannattaa siis keskittyä monoajamiseen sillä siten saavuttaa parhaan lopputuloksen. Kun ryhdyt tekemään jotain, vaikka imettämään, keskity siihen. Jos sinun on samalla pidettävä silmällä muita lapsia, menkää porukalla makailemaan sängylle. Rauhoittakaa imetyshetki yhteiseksi löhöilyhetkeksenne. Teit mitä tahansa, älä koske kännykkääsi!

Varaa päiväohjelmaasi hetki, jolloin keskityt vain kännykkääsi sen sijaan, että vilkuilet sitä 52 kertaa päivässä, kuten useimmat meistä tekevät. Kännykkäaika voi olla vaikka palkinto siitä, että olet tehnyt jotain, jonka tekemistä olet lykännyt. Esimerkiksi treenihetkeä.

Kun kävelet, kävele. Kun syöt, syö, kuuluu vanha zen-viisaus.

Kun laitat ruokaa, laita vain sitä. Yritä ajoittaa ruuanlaitto sellaiseen hetkeen, jolloin häiriötä on mahdollisimman vähän. Keskity täysillä pilkkomiseen, paistamiseen, sekoittamiseen, maustamiseen.

Kun ripustat pyykkejä, keskity niiden ripustamiseen, yksi vaatekappale kerrallaan. Jos helmoissasi roikkuu huomiota kerjäävä taapero, keskeytä ripustus ja keskity hetkeksi häneen.

Kun kumppani palaa töistä, keskity hetkeksi häneen. Vaikka hyvin pieneksikin hetkeksi. Katso silmiin, halaa, kuuntele. Osoita hänelle, että näet hänet ja hän on sinulle tärkeä. Huomio on arvokkainta mitä voit toiselle antaa.

Muista keskittyä myös lapsiisi. Kun imetät, vaihdat vaippaa, puet, niistät, syötät – toimi, kuin se olisi tärkeintä, mitä voit juuri sinä hetkenä tehdä. Koska se on!

Yritä ladata jokaiseen hetkeesi täysi läsnäolo. Elämä nimittäin muodostuu hetkistä eikä mistään yhtenäisistä ajanjaksoista, jotka hautaavat meidät alleen. Juuri tässä hetkessä on meidän paras – ja ainoa – mahdollisuutemme.

Muista, ettei stressi ole jotain, joka tapahtuu vaan tapa suhtautua asioihin.

Suhtaudu siis jokaiseen eteentulevaan asiaan, kuin olisit sen itse valinnut. Tee kaikki niin hyvin kuin osaat, tehtävääsi täysin keskittyen. Siten rakennat päivistäsi mielekkäitä.

Ja siten vapaudut vähitellen myös turhasta stressistä.

Kirjoittaja: Kati Reijonen / Nordic Fit Mama