Nykyelämä menee helposti pelkäksi suorittamiseksi.

Meitä ohjataan lapsesta asti etenemään elämämme polulla kuin suunnistusreitillä, tulevaisuudessa häämöttävä suoristuspalkinto mielessämme.

Ja kun myöhästymme, koemme epäonnistuvamme tai uuvumme matkalla, tunnemme syyllisyyttä.

Elämä ei kuitenkaan ole suoritus.

Elämä ei ole paketti, joka meille syntyessämme annetaan ja jota meidän pitää raahata perässämme elämämme loppuun.

Lopussa ei myöskään seiso mikään iso kiitos, jota kohti meidän pitäisi suunnistaa. Me emme saa pisteitä hyvästä vanhemmuudesta tai kotitöiden tekemisestä tai lasten kasvatuksesta. 

Kuten filosofi Alan Watts on sanonut, elämä on kuin musiikkia. Sitä ei soiteta siksi, että päästäisiin viimeiseen nuottiin. Musiikin tarkoitus on kokemus nimeltä musiikki.

Elämän tarkoitus on elämä. Ja se annostellaan meille hetkinä.

Elämän haasteisiin voi vastata tehokkaimmin, kun pysyy läsnä kussakin hetkessä. Silloin olemme täysissä sielunvoimissa ja meillä on koko aivokapasiteettimme käytössämme.

Stressaantuneina aivot ovat sumussa. Taistele- ja pakene-reaktio valmentaa meitä taistelemaan ja pakenemaan mutta ei ratkaisemaan ongelmiamme. Luovuus vaatii läsnäoloa.

Jos edessä häämöttävän suunnistusreitin haasteet tuntuvat niin ylivoimaisilta, että reitin sijaan näet edessäsi Himalajan kokoisen vuoren, kokeile seuraavia keinoja:

1. Vihellä peli hetkeksi poikki.

Hakeudu hiljaiseen paikkaan, vaikka vessaan, jos muuta ei ole tarjolla, istu alas, sulje silmäsi ja tee kolme syvää palleahengitystä (hengitä niin, että vatsa kohoaa ja tyhjennä uloshengityksellä keuhkot tyhjiksi).

Kohdista sitten huomiosi vaikka vasempaan käteesi.

Aina kun ajatusten ralli mielessäsi kiihtyy, keskity vasemman kätesi tuntemuksiin. Tunnetko sydämesi sykkeen sormenpäissäsi? Verenvirtauksen ihon alla? Tunnetko kihelmöintiä? Lämpöä? Jotain muuta?

Mielessämme voi päivän aikana laukata jopa 60 000 ajatusta mutta emme voi ajatella kahta asiaa samanaikaisesti. Samanaikaisesti ei voi murehtia edessäolevia haasteita ja keskittyä käteensä.

2. Tee lista tehtävistäsi

Ota paperi ja jaa se kahteen sarakkeeseen. Listaa vasempaan kaikki ne tehtävät, jotka pitää tehdä tällä viikolla ja oikeaan sellaiset, jotka voivat odottaa.

Ala sitten hoitaa vasemman sarakkeen tehtäviä pois päiväjärjestyksestä, yksi kerrallaan.

Keskity kuhunkin tehtävään niin täysillä kuin vain mahdollista. Ja kun olet tehnyt tehtävän, kiitä itseäsi, aivan riippumatta siitä teitkö tehtävän mielestäsi hyvin tai huonosti.

Kun rauhoitut ja opettelet keskittymään, havaitset aikaa ja voimia löytyvän myös oikeanpuoleisen sarakkeen haasteisiin.

3. Laske rimaa!

Kaikki, mikä ansaitsee tulla tehdyksi, ansaitsee tulla tehdyksi huonosti, sanoi eräs ajattelija. Laske rimaa. Muista, että paras on hyvän vihollinen.

4. Rajoita sometusta.

Tiedetään, tätä toistellaan nyt paljon mutta ei syyttä. Sosiaalinen media on aikavaras ja sen kanssa on oltava tarkkana.

Ehdotus: varaa itsellesi päivittäinen some-tuokio (esim 30 minuuttia) mutta älä vietä sitä istuen tai maaten. Someaika ei nimittäin ole lepoa vaikka siltä tuntuisi. Skrollaaminen rasittaa aivoja ja toisten menestystarinoiden lukeminen saattaa johtaa masennukseen. Somemasennus ja -uupuminen ovat todellisia ilmiöitä.

Someta seisten tai kävellen. Ja kun on lepotuokion aika, laita kännykkäkin lepäämään ja sulje silmäsi.

5. Älä yritä multitaskata, koska se ei ole mahdollista.

Ihminen ei voi keskittyä kuin yhteen asiaan kerrallaan. Moniajo-käsite on peräisin tietotekniikasta. Tietokoneet voivat moniajaa mutta ihmiset eivät. Voimme kyllä pomppia asiasta ja tehtävästä toiseen mutta pomppimisen tulos on yleensä huono ja huono on vointikin.

6. Keskity siihen, mitä teet

Zen-viisaus opettaa, että kun “syöt, syö ja kun kävelet, kävele”. Tätä voisi jatkaa sanomalla, että “kun olet lapsen kanssa, ole lapsen kanssa”. Lapset ovat hyviä läsnäolon opettajia. He aistivat välittömästi, jos vanhempi on muissa maailmoissa - esimerkiksi somessa. Keskity siis täysillä leikkihetkiin. Niitä ei tarvitse olla päivässä monta. Laatu korvaa määrän.

7. Tee läsnäolokävely.

Lähde kävelylle niin, että pidät huomiosi siinä, mitä näet ympärillesi eikä siinä, mitä mielesi sinulle puhuu, koska se johtaa sinua harhaan.  Lue ohjeet täältä.

Ja lopuksi - anna itsellesi armoa. Olet ihan hyvä ihminen sellaisena kuin olet. Ja Matti Nykästä siteeraten: jokainen tsänssi on uusi mahdollisuus. Se on hyvin lohdullinen ajatus.