Suhteeni kehooni on ollut aina monimutkainen. Minä ja kehoni olemme tulleet toimeen, mutta aina ei ole ollut niin. Kovimman kolhun kehosuhde koki yläasteella. Kehoani kommentointiin ja arvosteltiin, lopulta jäin ulos porukasta. Surullista kyllä, minä uskoin kiusaajia. Kehoni oli vääränlainen, nolo ja todella ruma. Siitä seurasi ankaruutta, kehonkuvan vääristymistä, syömishäiriökäyttäytymistä ja kovia laihdutusyrityksiä.

En ole oikeastaan koskaan pitänyt liikunnasta. Nuorena liikunta ei saanut olla mukavaa. Liikunnan tarkoitus oli muuttaa keho ulkoisesti sopimaan kauneusihanteisiin. Vaadin itseltäni liikaa kuntoon nähden, jotta pystyin toteamaan kuinka surkea olin. Olinkin itseni pahin kiusaaja.

Oikeanlainen keho on laiha ja siro

Tämä pakonomainen liikunta jatkui vielä pitkälle parikymppisiin. En nähnyt kehoa taitavana, elinvoimaisena tai toiminnan mahdollistajana. Oikeanlainen keho oli laiha, siro ja yleisten kauneusihanteiden mukainen, viis toimivuudesta tai minun hyvinvoinnista. Näin jälkikäteen ajateltuna, kehon piti olla sellainen, mitä en olisi voinut saavuttaa laihduttamalla.

Sitten tapahtui jotain ihmeellistä. Pitkän yrittämisen jälkeen tulin raskaaksi. Olimme puolisoni kanssa innoissamme ja täynnä onnea. Suuri helpotus nousi harteiltani. Pystyin tulla luonnollisesti raskaaksi.

Kasvava vatsa pelotti aluksi ja minun oli vaikea katsoa ja silittää vatsaa. Pelkäsin, että ihmiset ajattelivat, että painoni oli taas noussut. Se hetki kun lapseni nostettiin rinnalle ensimmäisen kerran, herättää vieläkin tunteita. En ollut pystynyt käsittämään, että kehoni sisällä todella oli kasvanut uusi ihminen. En ollut pystynyt iloitsemaan raskaudesta.

Kehon kanssa lähentyminen – kehoni on antanut enemmän kuin ikinä uskalsin unelmoida

Tämän jälkeen esikoinen on saanut kaksi pikkusisarusta. Olen pystynyt imettämään kaikki kolme yli vuoden ikäisiksi. Kehoni on kasvattanut heidät ja ruokkinut heidät, mistä olen äärimmäisen kiitollinen. Kehoni on antanut minulle enemmän mitä ikinä uskalsin edes unelmoida. Vaikka olin laiminlyönyt ja ollut ankara keholleni, se toimi niin kuin piti, eikä osoittanut katkeruutta toimintaani kohtaan.

Nyt olen ollut usean vuoden kotona ja keskittynyt lapsiini. Lasteni kautta, olen oppinut itsestäni hyvin paljon. Olen myös oppinut, etten ole supersankari. Äitikin tarvitsee lepoa, omaa-aikaa, liikuntaa, unta ja hyvää ravintoa. Näiden laiminlyöminen kostautuu uupumuksena ja väsymyksenä. Itsestä huolehtiminen on itsensä arvostamista sekä rakastamista. 

Keho on taitava mahdollistaja

Matka äitiyteen on lähentänyt minua ja kehoani. Iloitsen uusista asioista. Pystyn tekemään pyöräretkiä tai vaeltamaan pitkiäkin metsäretkiä perheen kanssa. Nautin, että pystyn liikkumaan sekä sen tuomista uusista kokemuksia. Tämän muutoksen myötä on kasvanut halu huoltaa omaa kehoa vielä parempaan kuntoon.

Raskaudet ovat tuoneen kulumaa ja kolotuksia kehoon. Selässä on ollut jatkuvaa särkyä ja lantion seudulla on ollut kireyttä, jota olen hoitanut kevyellä joogalla. Koska lantionpohjalihasten treenaaminen on jäänyt melkein kokonaan, päätin osallistua Kuntouta keskivartalo -valmennukseen. Toivon, että kurssi antaisi tukea keskivartaloon, jotta voisin turvallisesti lähteä treenaamaan rapistunutta lihasvoimaa ja kohti hyvinvoivaa kehoa.

Kun ajattelen tätä matkaa, se herättää surua mutta myös suurta iloa. Kiitos lasteni, opin arvostamaan kehoani juuri sellaisena kuin se on. Kehoni on taitava ja minä myös sitä kautta osaava mahdollistaja. Minä ja kehoni kuuntelemme toisiamme ja teemme yhteistyötä. Ja tämä on suhde, josta haluan pitää huolta.