Vauvan syntymä on suuri muutos vanhemman elämässä. Kun vanhempi luopuu näennäisestä vapaudestaan, hänen elämänsä pää- ja sivuosat menevät hetkellisesti sekaisin.

Vaikka hedonismi on yhä hyväksytympää, siitä huolimatta moni aikuinen haluaa perustaa perheen ja kuvaa tätä ajanjaksoa yhdeksi merkityksellisimmäksi ajanjaksoksi elämässään. Kuitenkin ajan jakaminen lasten, parisuhteen, työn ja itsensä kanssa on jatkuvaa taiteilua. Kaikkia osapuolia ei voi pitää aina tyytyväisinä, mutta valintoja on tehtävä.

Uusi äiti ja uusi elämänvaihe

Joka tapauksessa, uusi äiti on uuden elämänvaiheen äärellä vähintään hämillään. Tietoa on todella paljon ja neuvoja saa sitäkin enemmän. Samalla äiti voi kokea avuttomuutta ja saattaa pohtia kuinka paljon omaan sisäiseen ääneen voi luottaa.

Meillä Suomessa on vahva selviämisen kulttuuri, pahimmillaan se kuuluisa kylä sekä yhteisö loistaa poissaolollaan. On hyvin helppoa hukata itsensä tähän uuteen maailmaan sekä elämänvaiheeseen. Miten äiti pitää kiinni itsestään ja omasta jaksamisestaan tässä valtavassa elämänmuutoksessa?

Joskus olen löytänyt itseni keittiön lattialta itkemässä väsymystä

Olen itse omistanut tälle ajanjaksolle tähän asti 6 vuotta elämästäni. Olen kasvattanut ja hoitanut lapsia, tehnyt ilta- ja viikonlopputöitä, yrittänyt hoitaa kotia sekä pitää huolta parisuhteesta. Arki on ollut vähintäänkin hektistä ja ajoittain on menty sieltä missä aitaa ei ole. Joskus olen jopa löytänyt itseni keittiön lattialta itkemässä väsymystä.

Kadunko tätä ajanjaksoa? En missään nimessä. Tämä ajanjakso on kasvattanut minua eniten koko tähänastisen elämäni aikana. Toisaalta se on myös ajanjakso jolloin olen laittanut omat tarpeeni sekä oman hyvinvoinnin taka-alalle. Tiedostan tämän nyt selkeämmin kuin koskaan.  

Uudenlainen vapaus

Perheeni alkaa olla kotihoidon ajanjakson loppupuolella ja koen nyt uudenlaista vapautta. Lähestymme koulumaailmaa ja samalla opettelemme vahvasti päiväkoti arkea. Elämään on tullut enemmän tilaa hengittää ja pysähtyä, vaikka lapseni ovatkin vielä pieniä.

Nautin tästä elämänvaiheesta todella paljon, koska olen pystynyt antamaan itselleni aikaa kuunnella kehoani sekä omia tarpeita. Toisaalta lasten kanssa tekeminen on entistä helpompaa. 

Valmennus olikin minun puolellani

Lähdin Kuntouta keskivartalo valmennukseen sillä asenteella, että katsotaan nyt mitä tästä tulee. Yllätyin, kun valmennus itsessään ei ollut minua vastaan, vaan minun puolellani. Koin ensimmäisen kerran, että valmennus halusi minun onnistuvan.

Valmennuksessa lähdettiin etsimään pienin askelin lantionpohjan lihaksia, ilman suorittamista. Koin, että jos kaadun ei haittaa. Teen tätä valmennusta itselleni. Kun pääsin vauhtiin, matka päättyi lopulta liian nopeasti. Onneksi sain hyvät ohjeet jatkaa matkaa yksin. Minulla on myös tieto, että on olemassa valmennuksia, missä huomioidaan ja ymmärretään naisia sekä heidän elämäänsä.

Uskoni naiskehoon on vahvempi kuin koskaan 

En osaa vastata kysymykseeni, miten äiti pystyy pitämään itsestään kiinni. En usko, että aikaisemmasta lapsettomasta minästään kiinni pitäminen on kokonaan mahdollista. Sen sijaan uskon, että matkan myötä muotoutuu uusi nainen. Ja tämä nainen nousee jaloilleen aikanaan, joillain se tapahtuu nopeasti, joillakin myöhemmin.

Itse luotin omiin jalkoihin kolmen lapsen jälkeen 1,5 vuotta nuorimman syntymästä. Uskoni naisiin ja naiskehoon on vahvempi kuin koskaan. Nyt tajuan, miksi meitä naisia on koetettu hallita kautta historian. Meissä on alkukantaista voimaa, jonka avulla pystymme luomaan itsemme uudelleen. Siksi on äärimmäisen tärkeää, että on olemassa tällaisia alustoja sekä valmennuksia, missä nainen voi pysähtyä pohtimaan omaa jaksamistaan sekä kehon tarpeita ilman suorittamista sekä ylisuorittamisen paineita.    

Kirjoittaja: Satu Bergström