Miten valmistautua synnytykseen, kun edessä on sektio eli keisarileikkaus? Miten toimenpide tehdään? Tunnenko kipua tai sen, että vauva syntyy? Pääseekö vauva rinnalle synnyttyään? 

Synnytysvalmennuksia ei kohdenneta sektiosynnyttäjille ja myös äitiyspoliklinikalla tai neuvolasta saatu informaatio voi jäädä niukaksi. Onneksemme saimme vastauksia yleisimmin esitettyihin kysymyksiimme naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri Aura Pyyköseltä.

Aura Pyykkösen perustaman naisten lääkärikeskuksen Islan kautta järjestyy myös yksilöllinen synnytysvalmennus sektiota varten.

 1.Miten ja missä päätös keisarileikkauksesta tehdään?

Keisarileikkauksesta päätetään synnytystapa-arviossa äitiyspoliklinikalla. Suomessa elektiivinen eli suunniteltu sektio valitaan synnytystavaksi vain lääketieteellisestä syystä eli tilanteessa, jossa se on alatiesynnytystä turvallisempi tapa synnyttää. Hyviä syitä eli indikaatiota päätyä suunniteltuun sektioon on paljon ja yleensä kyseessä on enemmän kuin summapeli: Pyrkimyksenä on arvioida kokonaisuutta, ei pelkästään yksittäisiä tekijöitä.

Lähes jokainen tilanne ja tapaus on erilainen. Täydellisen oikeaa ratkaisua ei ole vaan hyvistä vaihtoehdoista pyritään valitsemaan paras. Valinta tehdään yhteistyössä ja yhteisymmärryksessä synnyttäjän kanssa. 

 2. Milloin synnytystapa-arvio tehdään ja millä perusteella?

Päätös suunnitellusta keisarileikkauksesta tehdään raskausviikon 36 tuntumassa. Käynti perustuu neuvolasta tehtyyn lähetteeseen, jonka syynä voi olla jokin todettu sikiöön liittyvä seikka kuten perätila tai äidin esittämä toive keisarileikkauksesta synnytystapana.

Jos toiveelle ei ole ns. elimellistä syytä, eli jotain sellaista tekijää naisen kehossa, jonka perusteella alatiesynnytys ei todennäköisesti onnistu tai olisi riskialtis, keisarileikkauksen syyksi kirjataan synnytyspelko.

3. Kuinka yleisiä keisarileikkaukset ovat?

Suunniteltuja sektiota tehdään vuosittain noin seitsemälle prosentille synnyttäjistä. Osuus on säilynyt jokseenkin samana useamman vuosikymmenen, mutta toimenpiteen indikaatiot ovat muuttuneet: monet tilanteet, joissa aiemmin päädyttiin suoraan keisarileikkaukseen hoidetaan nykyään synnytyksen käynnistyksellä, mutta samalla synnytyspelon osuus toimenpiteen syynä on merkittävästi noussut.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) mukaan vuonna 2021 joka neljäs elektiivinen sektio tehtiin synnytyspelkodiagnoosin takia kun 10 vuotta aiemmin osuus oli vain 10%. 

4. Onko leikkaus vaarallinen vauvalle?

Suunniteltu keisarileikkaus on syntyvälle lapselle suuri yllätys - siksi sitä ei pidä tehdä liian aikaisin. Suunniteltua sektiota ei lähtökohtaisesti tehdä ennen kuin raskausviikot ovat 39+0. Tämä perustuu siihen, että riski sikiön sopeutumisongelmille kuten hengitysvaikeuksille on kohonnut nimenomaan “kylmän” sektion yhteydessä.

Sektio ilman supisteluja on sikiölle shokkisyntymä. Tavallisesti kohdun supistelut tuovat vauvalle signaalin valmistautua elämään kohdun ulkopuolella. Sopeutumishäiriöt ovat sitä tavallisempia mitä “epäkypsempi” vastasyntynyt on. Tämän riskin vähentämiseksi sektio ajoitetaan siten, että sikiö on mahdollisimman täysiaikainen.

5. Entä liittyykö sektioon riskejä äidille? 

Keisarileikkaus on iso vatsaonteloon kohdistuva leikkaus, josta toipuminen on keskimäärin kuitenkin hämmästyttävän nopeaa - ja syynä tähän on se että kyseessä on synnytys ja keho on viritetty toipumista varten.

Sektio kyllä lisää veritulppariskiä. Raskaus ja etenkin lapsivuodeaika ylipäänsä ovat erittäin tukosaltista aikaa. Verenkiertoelimistössä tapahtuvien muutosten takia elimistössä on vähemmän luontaista kykyä hajottaa veritulppia, koska elimistö pyrkii pitämään huolen siitä että emme vuoda kuiviin synnytyksessä. Siksi tukoksia muodostuu huomattavan herkästi. Toimenpiteet, kuten keisarileikkaus, edelleen lisäävät tätä riskiä.

Riskiä voi itse vähentää lähtemällä mahdollisimman varhaisesti liikkeelle toimenpiteen jälkeen tai ainakin pumppaamalla jalkoja makuulla ollessa. Tulpat nimittäin tyypillisesti muodostuvat alaraajoihin. Tukisukat parantavat laskimopaluuta eli parantavat laskimoiden virtausta ja siten ehkäisevät tukoksia. Joskus on tarpeen aloittaa lyhyeksi tai pidemmäksi aikaa myös ns minihepariinipistos eli veritulppaa estävä pistettävä lääkehoito.

6. Pitääkö ennen leikkausta sheivata?

Leikkaushaava tulee tavallisesti ns. bikinrajaan eli häpykarvoituksen yläosan alueelle. Karvoja ei tarvitse ajella ennen leikkausta. Jos haluat kuitenkin sheivata, älä tee sitä ainakaan edellisenä päivänä tai samana aamuna. Myöskään sokerointia ei pitäisi ajoitaa leikkausta edellisille päiville.  Tuoreeltaan iho on ajelun jälkeen pinnastaan rikki ja se lisää riskiä tulehduksille. 

On hyvin yksilöllistä miten ylös kullakin karvoitus nousee ja tarvittaessa karvoitusta leikataan leikkaussalissa lyhyemmäksi, jotta haavateippi on helpompi kiinnittää.

7. Entä syöminen ennen leikkausta?

Leikkauksen turvallisuuden kannalta on tärkeää että mahalaukku on tyhjä. Mahalaukku tyhjenee tavallisen aterian jälkeen hyvin hitaasti. Ennen leikkausta olisi oltava syömättä vähintään kahdeksan tuntia. Toisaalta energiatankkaus ennen toimenpidettä nopeuttaa palautumista. Tilannetta korjaamaan on kehitetty ns .preop-juomia, joita voi nauttia hyvinkin lyhyen aikaa ennen toimenpidettä. Näillä voi myös tankata energiaa toimenpidettä edeltävänä päivänä.

Muista siis syödä hyvin, mieluiten runsaasti hiilihydraatteja ja kuituja leikkausta edeltävänä päivänä. Leikkauspäivänä saat suun kautta nauttia ainoastaan kirkkaita nesteitä ja preop-juomia. Ne maistuvat pahalle, mutta niistä saatu energia parantaa toipumista huimasti!

Toipumisen kannalta suolisto on avainasemassa! Mikäli sinulla on taipumusta ummetukseen, kannattaa sitä ennaltaehkäistä jo ennen toimenpidettä käyttämällä tarvittaessa kuitulisää ja juomalla runsaasti.

7. Miten leikkauspäivä alkaa?

Riippuen synnytyssairaalastasi, sinut tavallisesti kutsutaan paikalle aamuvarhaisella tai viimeistään aamupäivän aikana. Sekä sinä, että tukihenkilösi saatte vaihtaa leikkaussalivaatteisiin ja teidät ohjataan joko suoraan leikkaussaliin tai odottelemaan toimenpidettä.

Etenkin ruuhkaisissa sairaaloissa on hyvin tavallista, että aikatauluun tulee muutoksia tai toimenpide joudutaan jopa siirtämään seuraavalle päivälle. Varaudu siis odotteluun ja ota mukaan lukemista tai mobiililaite sarjojen katselua varten. Odotellessa kannattaa myös jaloitella aika ajoin. 

Muista nesteytys ja energiajuomat, mutta käytä näitä vain sairaalan henkilökunnan ohjeiden mukaisesti.

Leikkauksen esivalmistelujen ajan tukihenkilö odottaa leikkaussalin ulkopuolella

Leikkaussaliin siirtyy ensin synnyttäjä ilman tukihenkilöä. Esivalmisteluihin menee tavallisesti puolesta tunnista tuntiin. Paikalla on anestesialääkäri, anestesiahoitaja sekä leikkaussalihoitajia, jotka vastaavat instrumenteista.

8. Millaisia ovat keisarileikkauksen esivalmistelut?

Leikkaussaliin siirryttyä ensin laitetaan tippa ja sitten puudutus, yleensä selkäytimeen Puudutusta varten synnyttäjä istuu etukumarassa tai kylkimakuulla selkä köyryllä. Puudutus tuntuu aluksi kutinana.  

Synnyttäjä asetetaan tukevasti leikkauspöydälle ja kiinnitetään tarvittaessa turvavöiden avulla, sillä jalat ovat selkäydinpuudutuksen jälkeen huonosti hallittavissa. Toisinaan virtsarakko katetroidaan, mutta se ei ole välttämätöntä.

Kun puudutus on lähtenyt etenemään leikkausalue puhdistetaan desinfiointiaineella ja rajataan steriilein leikkausliinoin. Tässä vaiheessa instrumenttihoitaja on jo pukeutunut steriiliin leikkaussaliviittaan ja leikkaushanskoihin. Usein liinoista muodostetaan eräänlainen väliseinä, jonka takaa ei itse näe leikkausalueelle.

Esivalmisteluiden loppupuolella tukihenkilö pyydetään paikalle ja hän saa asettua synnyttäjän pään viereen omalle jakkaralle. Aivan lähettyvillä on myös anestesiahoitaja ja paljon erilaisia mittareita ja laitteita. Alue on lähtökohtaisesti epästeriili eli tukihenkilö voi vapaasti koskea synnyttäjään leikkaussaliliinojen ulkopuolisella alueella. 

Tukihenkilön ja synnyttäjän tukena paikalla on myös kätilö, joka ottaa vauvan vastaan sen synnyttyä.

9. Miten leikkaus etenee?

Toimenpide katsotaan alkaneeksi kun lääkäri tekee ihoon viillon. Sen jälkeen toimenpide etenee tavallisesti hyvin sujuvasti, mutta mikäli vastassa on kiinnikkeitä, esimerkiksi edellisen leikkauksen tai endometrioosin jäljiltä, voi aikaa kulua ennen kuin päästään turvallisesti kohdun pintaan. 

Toimenpiteessä edetään veitsen avulla ihon läpi lihaskalvoon asti. Sen jälkeen kalvo avataan saksilla. Tyypillisesti lihaskalvo irrotellaan alemmista kudoksista sormin. Sitten edessä on vielä vatsakalvo, jonka läpäisyn jälkeen kohtu tulee esille. 

Puudutuksen ansiosta synnyttäjä ei tunne minkäänlaista pistävää tai terävää kipua, mutta kaikenlaisen mylläämisen ja työntämisen voi tuntea epämukavuutena.

Kohtuviilto on pieni terävä viilto kohtulihakseen mitä laajennetaan sormin. Sen jälkeen vauvan pää tai peppu autetaan käsin haavaan ja vauva pääsee syntymään kun sitä autetaan kohdun pohjasta painamalla. Tämä tuntuu usein epämukavalta mutta kestää vain pienen hetken.

Lapsi syntyy vain muutamassa minuutissa toimenpiteen alusta, mutta haavan sulkemiseen menee aikaa.

10. Mitä tapahtuu lapsen synnyttyä?

Jos vauvalla on kaikki hyvin, tehdään usein ns. viivästetty napanuoran sulku.  Vauva saa vetää muutaman kerran henkeä napanuoravirtauksen ollessa vielä käynnissä. 

Vauva ojennetaan napanuoran katkaisun jälkeen kätilölle, joka käy näyttämässä vauvaa vanhemmille. Mikäli äidin ja vauvan vointi sen sallii, voi vauva jäädä ihokontaktiin äidin rinnalle.

Sen jälkeen haava suljetaan kerros kerrokselta. Tähän kuluu tyypillisesti noin puoli tuntia, mutta mikäli vastassa on mitään poikkeavaa, voi aikaa kulua paljon enemmänkin. Lopuksi haava peitellään steriilillä haavateipillä ja kohtu painetaan, jolla varmistetaan, että se on hyvin supistunut ja jälkivuoto on maltillista.

Leikkauksen jälkeen leikkaussalissa pysytään vielä puolisen tuntia ennen siirtymistä heräämöön. Sinä aikana toinen vanhempi tai tukihenkilö voi huolehtia vauvan alkuhoidoista. Vauva voi myös jäädä ihokontaktiin toiselle vanhemmalle odottelemaan synnyttäjää. 

Sitten siirrytään heräämöön. Synnytyssairaalasta ja osallisten voinnista riippuen, voivat toinen vanhempi ja vastasyntynyt olla siellä äidin mukana. Heräämössä varmistetaan että vointi on tasainen, jälkivuoto normaalia ja puudutus hälvenee. Sen jälkeen perhe voi siirtyä lapsivuodeosastolle  ja alkaa toipumisvaihe sekä tutustuminen uuteen tulokkaaseen.

Synnytyslääkärin neuvot keisarileikkauksesta toipuvalle:

Toipuminen on yksilöllistä, mutta siihen pystyy itse vaikuttamaan!

• Nouse ylös ja liikkeelle heti kun vointi sallii. Liikkuminen vauhdittaa nestekiertoa, suoliston toimintaa ja ylipäänsä kaikkea mikä edesauttaa toipumista. Kävely WC:hen ja takaisin on erinomaista harjoittelua!
• Kokeile purkkaa - heti kun saat luvan! Purkan syöminen huijaa elimistöä, etenkin suolistoa, aktivoitumaan ja voi nopeuttaa toipumista.
• Älä välttele (mietoja) kipulääkkeitä! Sektiohaava on oletettavasti kipeä ensimmäiset päivät ja kipu rajoittaa liikkumista. Koska liike on lääke, kannattaa kipua tarvittaessa lievittää kipulääkityksin, jotta pääsee liikkeelle. Voimakkaiden kipulääkkeiden eli opiaattien käyttö hidastaa suolen toimintaa ja voi siten hidastaa toipumista, mutta toisinaan nämä ovat välttämättömiä.
• Juo runsaasti! Klassikkoneuvo, joka auttaa lähes kaikkeen: Suoliston toimintaan, virtsan eritykseen, nestelastin purkautumiseen, verenkiertoon, maidon eritykseen… 
• Syö monipuolista, kuitupitoista ruokaa, jolla varmistat hyvän ravinnonsaannin mutta myös suolen toiminnan.
• Muista antaa keholle ja vatsanpeitteille aikaa! Sektiossa läpäistään  kaikki vatsanpeitteet ja vaikka toipuminen onkin nopeampaa kuin vastaavasta leikkauksesta ilman raskauden tuomaa aineenvaihduntamuutosta, on toipuminen silti prosessi, jolle pitää antaa aikaa. 
• Vältä suorien vatsalihasten käyttöä ainakin 2-3 vkoa toimenpiteestä. Aloita kaikki harjoittelu kevyesti. Älä nostele mitään vauvaa painavampaa ja nouse makuulta istumaan kyljen kautta.